Kaheksan asijaa minusta

Hannerika haastoi minut kertomaan itsestäni kahdeksan tosiasiaa. Lämmin kiitos haasteesta!
Ruusutarhan Mate  oli kirjoittanut blogiinsa omalla murteellaan. Sain siitä idean kirjoittaa (ainakin yrittää) tämän jutun oman seutuni murteella.

Ja tässä niitä faktoja:

1. Asun ja elän juurillani. Äitini ja hänen vanhemmat on kans asuneet tällä paikkakunnalla. Oon syntyny kotisohovalla ja juuri tällä tontilla, missä asun nykki. Olin välillä opiskelemassa Oulussa, mutta valamistuttuani muutin kotipaikkakunnalle takasin. Ostettiin miehen kanssa minun perikunnalta tontti, jossa oli jälellä syntymäkotini. Siihen teimme talomme  ja rakentamisen ajan asuttiin siinä entisessä kojissani. Tätä nykystä taloa oomme asuneet 30 vuotta.
2. Tulin äitiksi 21-vuotiaana. Jatkoin pari vuotta aijemmin aloittamaani opiskelua, mutta vaihoin samalla alaa. Pijin vuojen "äitiysloman", kävin kyllä sen aikana muutamassa tentissä. Mullon yksi tytär mieheni kanssa. Tulin mummoksi 53-vuotiaana. Oma äitini on nyt 83-vuotias.
3. Opin lukemaan nelivuotiaana ko kuuntelin velijeni lukemaan opettelua. Virkkaan ja kutoon opin suunnilleen kuusivuotijaana. Siitä asti oon heiluttanu puikkoja ja virkkuukoukkua millon ahkerammin millon laiskemmin. Lapsena lujin kovastikin kirijoja, ko kouluijässä pääsin kirijastoon.
4. Luonteeltani oon enimmäkseen hilijanen ainaki isommassa sakissa. Osaan kyllä olla meleko äkänenki elikkä  äkkipikanen elikkä vissiinki temperamenttinen  nuin kirijakielellä sanottuna. Siksipä saatan joskus vahingossa loukatakin kanssaihimisiä ja sitten kavun kovasti ja jouvun pyyteleen anteeksi. Pohojimmaltani oon kyllä oikein kiltti ja syvämmellinen ihiminen.
5. Mullon taipumusta jäähä sisälle värkkäämään kaikenlaista, vaikka tiijänki että pitäs mennä ulos välillä. Sitten ko meen ulos, oon tyytyväinen. Joskus innostun liikkumisesta enemmänki. Uiminen on viimi aikoina tuntunu kivimmalta. Chi ball-voimistelu on kans kivaa, ko se ei tee selekää ja jalakaa niin kipiäksi ja nukuttaa sitten seuraavana yönä makiasti. 
6. Innostun millon mistäkin uuvesta asiasta. Siksi vissiin oon teheny vaikka mitä. Viimisin harrastus on runon esittäminen suoraanlukijen elikkä  en opettele ulukua vaan lujen paperista suoraan. Meitä kuuluu tuohon ryhymään kolome naista. Esitykset on menneet hyväntekeväisyyteen. Ja tässä käsin tehenhän on heleppo innostua ja toteuttaa monenlaista.
7. En asu mielestäni oikiassa Lapissa, ko meillei tuota poronhoitoa ole kovin palijon. Joskus kyllä poroja saattaa tulla pihallekki mansikantaimilla herkuttelemaan, mutta sillon meen pihalle paukutteleen käsijäni, ettei ne sais aikaan suurempia vahinkoja. Väänäsen Kari eli Vänä on kirijottanu ja ohojannu täällä Taivaan tulet-telekkarisarijan. Se on oikein hyvä asia ko meijän paikkakunta on saanu siitä vähän kuuluisuutta.
8. Mullon ihanat tyttärentyttäret (tällä hetkellä kaks- ja nelijävuotiaat) Helsingin seuvulla. He käyvät täälä pari kertaa vuojessa. Ite en pysty oleen kahta kuukautta kauempaa erossa heistä. Ko tulee ikävä, hyppään yöjunaan ja viivähän sielä etelässä yleensä viikon tai kaksi. Sitten kotiuvun väsyneenä mutta onnellisena. Onneksi tämä on mahollista, ko oon työelämän jättäny noin viis vuotta sitten.

Tämähän oliki mielenkiintosta vaikka meleko vaikiaa kirijottaa näin oman seuvun eli Itä-Lapin murteella. (Pyyvän anteeksi, kemijärviläiset, jos tejin virheitä.)

Tässä meijän kotiseutua.

Kiitos, jos jaksoit lukea tämän! Suosittelen kokeilemaan omalla murteella kirjoittamista. Omassa murteessahan ei ole mitään hävettävää, ehkä päinvastoin... vai mitä olet mieltä?

Haaste kuuluu jakaa eteenpäin 8 blogille. En nimeä tässä erikseen ketään, sillä aika monet ovat jo vastailleet vastaaviin. Itseäni innosti tuo Matelta nappaamani idea kirjoitaaa omalla murteella.
Otahan  haaste mukaasi, jos siltä tuntuu!