Tonttu-ukko ja -akka

Teetee-lehdestä 3/2012 löytyi ohje tämän ihanan tonttuparitsan tekoon. Lapsenlapsilla tuntui olevan vantus- ja sukkakiintiöt hyvällä mallilla, joten päätin täksi jouluksi tehdä tällaisen kesto-joulukoristeen.
Tontut ovat noin 40 cm korkeita. Kudoin ne Nalle-langasta kolmosen puikoilla ja 2,5 virkkuukoukulla. Täytteisiin tarvittiin tietysti vanua. Aikaa näihin meni runsaasti, paljon enemmän kuin ajattelin alunperin. Mutta eiköhän laatu korvaa määrän... vai miten se olikaan?

Mitähän akka kuiskii ukolleen?

Poseerataan tässä nyt tuon ketun kans.

Akka vaan kutoo ja kutoo, saaneekohan mitään valmiiksi. Ja ukko sitten ei unoha säkkiään mihinkään. Sen se lupasi aikanaan, mutta mitähän muita lupauksia olikaan....

 

 Vietänkin tämän joulun oman ukkoni kanssa lapsenlastemme luona etelässä. Blogista pidän lomaa.

Oikein ihanaa joulua kaikille lukijoilleni!

Kymmenen kuvaa kesään 4, joulukuu.

Nyt eletäänkin vuoden pimeintä aikaa. Ja haastekuvaus jatkuu.
Meillä on tänään hiukan tuiskuinen, mutta ei kovin kylmä sää, -8,2 astetta. Aurinko nousee klo 10.59 ja laskee klo 13.12, hämärän kestoaika on siis 1 tunti 52 minuuttia tänään.

Kuva on otettu 15.12.2012 klo 10.20.

 

Lokakuulla 2012

Syyskuulla 2012

Elokuulla 2012

 

Ihanaa viikonlopppua teille rakkaat lukijani!

Muistetaan nauttia ihanasta hämärästä ja kynttilänvalosta kaikkien joulukiireiden keskelläkin!

Joulukortteja

Joulukorttiern askartelu on kivaa, vaikkakin aikaa vievää puuhaa. Siitä huolimatta ja juuri ehkä siksi niitä täytyy joka jouluksi tehdä ainakin muutamia. Tuntuu ihanalta lähettää oma tekemä kortti, koska siinä on osa itseä mukana.
Kokeilin tehdä kuvat skannaamalla. Värin toisto ei ehkä ihan onnistunut (kullat, hopeat ja muut kiiltävät näyttävät lähinnä mustilta, turkoosi vaaleansiniseltä, tumma roosa pinkiltä), mutta muuten oli ehkä helpompaa kuin valokuvaaminen.

 

 

Olen käyttänyt osassa näistä vanhojen joulukorttien osia, joten kierrätystä tämäkin.

 

 

Lämpimät kiitokset ihanista kommenteistanne, hyvät lukijat. Arvostan niitä jokaista! 

Mukavaa joulun valmisteluaikaa!

Lapin rumpu 4.

Nyt on sen nelijännen rummun vuoro.

Tämäkin rumpu on minikokoa eli n. 15x20 cm. Tässä maaluksina ovat kaikkien tunnistamat poro ja aurinko.
Kun kaamoksesta selvitään, niin sittenhän se aurinko palaa taas kuvioihin ja keskikesällä paistaa läpi yön.

Tässä nämä kaikki minikokoiset rummut sisaruskuvassa.

 

 

 

Kääntöpuolet näyttää tältä. "Kahvat" on punottu samasta nahkamateriaalista eli poron nahasta.

 

Enää yksi rumpu esittelemättä. Siitä voisinkin opetella tekemään ääninäytteen. Onkohan kellään kokemusta, miten se tehdään?

 

Kaunista viikonloppua ihan jokaiselle!

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaheksan asijaa minusta

Hannerika haastoi minut kertomaan itsestäni kahdeksan tosiasiaa. Lämmin kiitos haasteesta!
Ruusutarhan Mate  oli kirjoittanut blogiinsa omalla murteellaan. Sain siitä idean kirjoittaa (ainakin yrittää) tämän jutun oman seutuni murteella.

Ja tässä niitä faktoja:

1. Asun ja elän juurillani. Äitini ja hänen vanhemmat on kans asuneet tällä paikkakunnalla. Oon syntyny kotisohovalla ja juuri tällä tontilla, missä asun nykki. Olin välillä opiskelemassa Oulussa, mutta valamistuttuani muutin kotipaikkakunnalle takasin. Ostettiin miehen kanssa minun perikunnalta tontti, jossa oli jälellä syntymäkotini. Siihen teimme talomme  ja rakentamisen ajan asuttiin siinä entisessä kojissani. Tätä nykystä taloa oomme asuneet 30 vuotta.
2. Tulin äitiksi 21-vuotiaana. Jatkoin pari vuotta aijemmin aloittamaani opiskelua, mutta vaihoin samalla alaa. Pijin vuojen "äitiysloman", kävin kyllä sen aikana muutamassa tentissä. Mullon yksi tytär mieheni kanssa. Tulin mummoksi 53-vuotiaana. Oma äitini on nyt 83-vuotias.
3. Opin lukemaan nelivuotiaana ko kuuntelin velijeni lukemaan opettelua. Virkkaan ja kutoon opin suunnilleen kuusivuotijaana. Siitä asti oon heiluttanu puikkoja ja virkkuukoukkua millon ahkerammin millon laiskemmin. Lapsena lujin kovastikin kirijoja, ko kouluijässä pääsin kirijastoon.
4. Luonteeltani oon enimmäkseen hilijanen ainaki isommassa sakissa. Osaan kyllä olla meleko äkänenki elikkä  äkkipikanen elikkä vissiinki temperamenttinen  nuin kirijakielellä sanottuna. Siksipä saatan joskus vahingossa loukatakin kanssaihimisiä ja sitten kavun kovasti ja jouvun pyyteleen anteeksi. Pohojimmaltani oon kyllä oikein kiltti ja syvämmellinen ihiminen.
5. Mullon taipumusta jäähä sisälle värkkäämään kaikenlaista, vaikka tiijänki että pitäs mennä ulos välillä. Sitten ko meen ulos, oon tyytyväinen. Joskus innostun liikkumisesta enemmänki. Uiminen on viimi aikoina tuntunu kivimmalta. Chi ball-voimistelu on kans kivaa, ko se ei tee selekää ja jalakaa niin kipiäksi ja nukuttaa sitten seuraavana yönä makiasti. 
6. Innostun millon mistäkin uuvesta asiasta. Siksi vissiin oon teheny vaikka mitä. Viimisin harrastus on runon esittäminen suoraanlukijen elikkä  en opettele ulukua vaan lujen paperista suoraan. Meitä kuuluu tuohon ryhymään kolome naista. Esitykset on menneet hyväntekeväisyyteen. Ja tässä käsin tehenhän on heleppo innostua ja toteuttaa monenlaista.
7. En asu mielestäni oikiassa Lapissa, ko meillei tuota poronhoitoa ole kovin palijon. Joskus kyllä poroja saattaa tulla pihallekki mansikantaimilla herkuttelemaan, mutta sillon meen pihalle paukutteleen käsijäni, ettei ne sais aikaan suurempia vahinkoja. Väänäsen Kari eli Vänä on kirijottanu ja ohojannu täällä Taivaan tulet-telekkarisarijan. Se on oikein hyvä asia ko meijän paikkakunta on saanu siitä vähän kuuluisuutta.
8. Mullon ihanat tyttärentyttäret (tällä hetkellä kaks- ja nelijävuotiaat) Helsingin seuvulla. He käyvät täälä pari kertaa vuojessa. Ite en pysty oleen kahta kuukautta kauempaa erossa heistä. Ko tulee ikävä, hyppään yöjunaan ja viivähän sielä etelässä yleensä viikon tai kaksi. Sitten kotiuvun väsyneenä mutta onnellisena. Onneksi tämä on mahollista, ko oon työelämän jättäny noin viis vuotta sitten.

Tämähän oliki mielenkiintosta vaikka meleko vaikiaa kirijottaa näin oman seuvun eli Itä-Lapin murteella. (Pyyvän anteeksi, kemijärviläiset, jos tejin virheitä.)

Tässä meijän kotiseutua.

Kiitos, jos jaksoit lukea tämän! Suosittelen kokeilemaan omalla murteella kirjoittamista. Omassa murteessahan ei ole mitään hävettävää, ehkä päinvastoin... vai mitä olet mieltä?

Haaste kuuluu jakaa eteenpäin 8 blogille. En nimeä tässä erikseen ketään, sillä aika monet ovat jo vastailleet vastaaviin. Itseäni innosti tuo Matelta nappaamani idea kirjoitaaa omalla murteella.
Otahan  haaste mukaasi, jos siltä tuntuu!

Lapin rumpu 3.

Hyvät Lukijani!
Kiitokset mielenkiinnostanne ja kommenteistanne blogiini sekä erityisesti tekemiini Lapin rumpuihin!
Nyt on vuorossa kolmas rumpuni. Ne eivät ole oikeastaan aikajärjestyksessä, sillä ne valmistuivat kaikki suurinpiirtein yhtä aikaa. Nämä minirummut, joista tässä on toinen, tein kuitenkin kotonani, koska ne eivät vaatineet sellaisia välineitä, mitä kotoani ei löytyisi. Myös kaksi isompaa jouduin loppuvalmistelemaan kotonani, koska kaksi viikonloppua ei riittäneet kurssilla niiden tekoon.

Tässä rummussa keskellä on poroaita, joita edelleen käytetään porojen paimentamisessa. Vasemmalla aidan toisessa reunassa on kotka. Kotkiahan pidetään vaarallisina, koska ne ne ovat porotokille vaarallisia. Mutta se on myös nuoruuden  ja selkeän ajattelun symboli. Yläosassa on tuntureita ja poro. Oikealla alhaalla on hiihtäjä. Vasemmalla poroaidan alareunassa on metsästäjä.



 

Oikein mukavaa joulukuun alkua ja talvista sunnuntaita!